Mökkinaapurit olivat olleet rannassaan uimassa ja juoksivat jo vähän kylmettyneinä takaisin saunaan. Seassa näkyi myös veljen opiskeluaikainen tyttöystävä edelleen saman ikäisenä, mikä ei tuntunut mitenkään oudolta. Sen sijaan oudoksuin uutta maalaituria, joka lähti rannasta aivan väärässä kulmassa, kohti Nokarin takana olevaa kirkonkylää. Samalla tavalla koilliseen osoitti naapurinkin ylipitkä laituri. Isä oli juuri latonut lautarakenteisen kävelytason maalaiturin päälle ja vaikka se paikoitellen olikin melkein veden alla, sitä pitkin pääsi kyllä laiturin nokkaan asti. Minua vähän hävetti se, että veteen kahlaaminen iljetti. Jesse juoksi viereeni ja rupesi touhuamaan kastautumista. Miisakin tuli paikalle ja osoitteilin niille veden alla pilkisteleviä kasveja. Vesi oli luonnottoman kirkasta ja pohjakasvillisuus levittäytyi inhottavina mättäinä yhä syvemmälle veteen. Niistä kasvoi jaokkeellisia lonkeroita, jotka muistuttivat hyönteisten tai nilviäisten raajoja. Laiturin edustalta lähti muuta pohjukkaa syvempi oja, jossa kasvoi kokonaisia puita. Yritin tunnistaa niitä siinä kuitenkaan onnistumatta.

Kysyin isältä mielipidettä: oliko ne pajuja. Eivät olleet. Sitten keksin, että niiden lehtien vaaleista alapinnoista tulee mieleen syreeni. Sekään ei tainnut olla oikea vastaus. Paikka muuttui saumattoman loogisesti lumiseksi tienpenkaksi, jonka puuston tunnistamista jatkoin. Heitin lumipallon aina sellaisen puun tai pensaan kohdalle, jonka paikkaa muiden seassa en osannut isälle selittää. Ei siitä mitään tullut. Sitten rupesimme harmittelemaan hetki sitten ostettujen jouluvalojen rikkoutumista. Ne oli jo kerran takuuna vaihdettu, mutta uusikin sarja pätki pahasti. Näimme ne enimmäkseen pimeinä marketilta näyttävän rakennuksen katolla joulupukin reen muotoisena teelmänä. Vain muutamassa lampussa oli valo. Kaiken lisäksi tiesin, että valot oli ostettu Biltemasta ja että takuu tuskin enää oli voimassa. Ehdotin isälle, että vaihdetaan ne vallan toisenlaisiin, monenvärisiin valoihin, jotka voidaan kieputtaa pihakuusen ympärille lapsuudenkotini takaoven edessä. Se olikin hyvä idea ja paikalle tuli äitikin ehdottamaan, että ostaisin samalla paksun kumisen esiliinan kivitöitä varten. Lisäksi hän tarvitsi tukevan taltan ja vasaran.