Olin saanut jonkinlaisen stipendin ja koko lähisuku oli saattamassa minua hakemaan sitä. Lähdimme vanhan ala-asteeni takapihalta ja mukana oli myös aikuisiän kavereita, jotka houkuttelivat ryyppäämään. Jotain sellaista oli alunperin suunniteltukin, mutta mietin mistä voisi hakea olutta näin juhlapäivänä. Talutin pyörääni ja yritin pitää sytyttämääni tupakkaa piilossa sukulaisilta. Sitten saavuimme lähelle risteystä, jossa suvun ja tietysti muidenkin juhlijoiden oli tarkoitus pysähtyä katsomaan ohi lipuvaa ylioppilasjunaa. Perinteen mukaan uudet ylioppilaat olivat kiinnittäneet vaunujen kylkiin "hauskoja" banderolleja miete- ja iskulauseineen kuin penkkariautoihin ikään. Juna lähti kaartamaan kohti Isojoenrantaa, joten sukulaisille tuli jo vähän kiire. Nippasin tupakan pois ja kerroin lähteväni hakemaan sitä stipendiä ja tulevani myähemmin juhliin. Hyppäsin pyörän selkään ja käännyin koulun urheilukentän taakse katoavalle soratielle.

Nopeasti tie muuttui mutkittelevaksi ja mäkiseksi, ympäristö puistomaiseksi ja lopulta metsäiseksi. En ollut polkenut vielä kovinkaan kauaa, mutta jotenkin muutokset tulivat nopeasti. Matka sujui kevyesti ja ihmettelinkin sitä. Sitten saavuin pienten rakennusten muodostaman maatalon pihaan. Tie puikkelehti vajojen, kalliotöppäreiden ja koira-aitausten välistä. Jostain syystä erilaisten kohteiden eteen piirtyi nimikylttejä, kuin videopelissä tai tv-dokumentissa. Kylteissä luki enimmäkseen sana "Piknik". Ajattelin että on hyvä, kun tulin kehittäneeksi polkupyärään sopivan vilkkusysteemin LEDeistä.