Kuljeskelin asunnossani, joka kuitenkin oli lapsuudenkotini, mutta ei silti sekään. Oli hämärää ja käytävässä paloi muutama seinälamppu. Ajattelin että niillä voisi luoda vaikutelman elokuvateatterista, jos seinällä olevan ryijyn ottaisi pois ja lamppuja siirtelisi. Kysyin äidiltä oliko käytävän seinällä oleva pistorasia kunnossa ja oli se kuulemma. Töpselin vieressä oli kaksi todella omituista puhelinpistoketta, joita ei varmaankaan käytetty enää mihinkään ja mietin hetken aikaa mihin unohtuneeseen komeroon sen johtoja seuraamalla päätyisi.

Sitten paikka olikin jonkun etäisen sukulaisen talo. Tarjolla oli kummallista ruokaa, mutta hain sitä silti itse lisää jääkaapista. Otin sormin jonkinlaista kaalisalaattia vetisestä liemestä, vaikken oikein tiennyt mitä se oli. Menin takaisin olohuoneeseen, jossa ei enää ollutkaan äitini ja siskoni, vaan M.L. ja hänen äitinsä. Maistoin ruokaa - joka nyt näytti perunasalaatilta - ja se oli niin outoa, että oli pakko sylkeä se servettiin. Siinä vaiheessa se näytti neljään osaan leikatulta lihapiirakalta. M.L. hätääntyi kovin, otti päällivaatteensa pois ja kääri ruoan niihin. Heitti sitten koko paketin ovesta takapihalle, koska halusi paikasta mahdollisimman nopeasti pois. Sukulaismies oli todella outo, kuin viinalla järkensä tuhonnut juoppo. Meitä kaikkia pelotti vähän.