Olin korjaamassa autoani lähes romahtaneen ulkorakennuksen ajoluiskalla, kun ohitse käveli M.P:n vaimo turkissaan. Hän oli seuralaisteni mukaan venäläinen ja kertoivatpa vielä senkin, että M.P. oli saanut kotiinsa pallogrillin vasta häiden jälkeen. Se aiheutti hilpeyttä. Autoni konepellillä ja tuulilasin päällä oli valtava valikoima öljystä mustia työkaluja, joiden pelkäsin naarmuttavan autoani. Joku tuntematon kaveri tahkosi lokasuojan päältä nokea taltalla ja löytyihän sen alta jonkinlainen arvokilpi tai muu litteä osa. Rupesin keräämään työkaluja pois ja seasta käteeni sattui pieni sorkkarauta. M.P. tuli katsomaan touhuani ja hän hymyili kun näytin hänelle seuraavan löytöäni eli vain kämmenen mittaisen sorkkaraudan. Konepellillä oli ruostekukkanen, jonka päältä maali lähti peltiin asti, kun sitä vähän hieraisi. Tuulilasissa oli pieni kiveniskemä.

Lähdimme työporukassa kävelemään laajan puutarhan polkuja. Paikka näytti melkein valtaisalta sisätilalta. Kukkivien hedelmäpuiden välissä ja alla kiemurteli kävelyreittejä, ja runkojen välistä näin muiden seurueiden liikehdinnän. Sitten tulimme vuokramökille, jota pidin tällä työmatkaksi muuttuneella reissullani majapaikkana. J.S. oli huolestunut riittääkö minulla tupakkaa ja tutkin heti laukkuni. Siellä oli ainakin yksi Nortti-aski, mutta myös jotenkin Lucky Strikeltä vaikuttava rasia. Kaivelin sen auki, mutta sisällä oli kiinanpommien kokoisia ja näköisiä pötköjä. Ne olivat kuin löysiä paperiputkia täynnä tupakanpurua ilman filtteriä. Hylkäsin ajatuksen polttaa niitä.

Paikalle tuli saksalaisia turisteja, jotka kauppasivat jotain omaa lehteään kuudella eurolla. Heissä oli jotain epäilyttävän tuttua. Heidän myymänsä lehden kannessa oli vielä tutumpia kasvoja. Supatin asiasta työkavereilleni ja saksalaiset huomasivat tämän. He poistuivat nyt kauppakeskuksen nurkkaukseksi muuttuneesta huoneesta, kirskuttivat haitarioven kiinni ja painoivat sen lukkoon. Nurkkaus muuttui taas, nyt hotellihuoneeksi, jonka oven vieressä oli samankokoinen lasiseinä. Sen läpi näimme, kun saksalaiset vaihtoivat nopeasti vaatteitaan ja yrittivät näin uskotella olevansa hotellin henkilökuntaa. Ryntäsin nopeasti parvekkeen ovelle ja rupesin kiskomaan sitä auki. Ovi oli hirvittävän jäykkä, mutta aukesi sentään. Vastassa oli toinen ovi, raskas sekin. Tajusin raskauden johtuvan siitä, että kahvoissa oli jotain myrkyllistä liimaa, joka takertui käyttämiini lateksikäsineisiin. Ymmärsin niiden ansioista selvinneeni näinkin pitkälle.

Parveke oli toisen kerroksen tasolla. Näkymä oli useamman tummatiilisen kerrostalon sokkeloon ja alapuolisella tiellä odotti paloauto. Kulman takaa ajoi vielä palopäällikön pyöreämuotoinen Saab 96. Käännyin ympäri ja pudottauduin käsieni varaan parvekkeen kaiteeltä roikkumaan. Pudottauduin sitten ilmeettömästi maahan asti miettien samalla, mitä kerron poliiseille. "Outo ryhmittymä jahtaa kavereitani ja aikoo kaapata heidät". He tietysti luulevat, että keksin koko tarinan ja tekevät huumetestin. Onneksi verestä ei löydy kuin etanolia ja nikotiinia. Punnersin tielle, jolta paloauto oli kadonnut, vilkaisin ympärilleni ja mietin ehdinkö vielä tämän unen aikana kerrostalojen taakse piiloon.