Olin ostamassa uutta asuntoa, mutta sen kauppasummasta oli vähän epäselvyyttä. Myyjä oli jotenkin H.N:n oloinen ja keksi, että voisin ostaa asunnon niin, että vanha on vakuutena. Epäilin kuitenkin, ettei isäni suostu siihen. Sain onneksi kehitettyä jonkinlaisesta korkomekaniikasta sen verran rahaa, että sain kauppasumman kokoon ja ostin kämpän edes näkemättä sitä.

Se olikin varsin omituinen sekoitelma huoneita ja käytäviä. Kaikki eri tasossa. Aluksi kyseessä oli pieni omakotitalo tiheästi asutulla alueella, mutta myöhemmin siitä tuli osa valtavaa puutaloa, jossa oli kymmeniä asuntoja. Joku oli aikojen saatossa työntänyt ulko-oven lukkoon tupakantumppeja niin paljon, että niitä pursusi jo lukkokielen takaakin vastinkappaleeseen asti. Tökin tumpit pois ja suunnittelin jo meneväni tekemään valituksen "jonnekin". Päätin kuitenkin jättää asian sikseen, sillä illalla oli tulossa tuparit.

Kaikenlaista sakkia sisään ramppasikin. Osa oli ns. kosteaa porukkaa, joka piti jo valmiiksi kovaa meteliä. Joku teini oli kytkenyt puhelimensa tietokoneeseeni ja soitteli sen kautta raikuvaa musiikkia. Ajattelin, että onneksi kaikki naapurit ovat jo paikalla, joten he eivät voi valittaa metelistä. M.H. keksi, että petivaatteet pitää vaihtaa, ennen kuin vieraat hoksaavat ne. Kaikki kodin tekstiilit oli muutossa siirretty jo etukäteen työhuoneeksi nimettyyn tilaan. En vielä tuntenut tavaroiden järjestystä tai logiikkaa, joten rupesin penkomaan umpimähkään. Seinillä roikkui kankaisia liinoja, joissa oli taskuja ja niissä mitä kummallisempia roinakokoelmia. Lisäksi hyllyillä oli kansioita, joita tuli kaivelemaan työkaveri R.L:kin. Hän sanoi pitävänsä kansioissa työkalujaan ja näytti pientä salkkua täynnä akkuporakoneita. Arvuuttelin vähän, kuinka kauan hän mahtaa asua meidän kanssamme samassa asunnossa.

Sitten tajusin, että työhuone on itse asiassa käsittämättömän iso, varmaan yli 200 neliötä ja siihen liittyi vielä pienempiä alkovihuoneita. Työhuone oli niin korkea, että täysin luonnollisesti paikalla ollut asunnonvälittäjä mietti kokonaan uuden parven rakentamista valtavan kurkihirren viereen. Seinillä oli kaappeja, joita mittatikkuna käyttäen päättelin kuitenkin, että parvi ei mahdu. Tilan mykistävä koko valkeni silti nyt ja ehdotin riemuissani, että tehdäänkin tästä olohuone. Ruokailuhuone saadaan kätevästi yhteen alkoviin, joka sekin oli luultavasti 50-neliöinen ja sen kolme seinää olivat kokonaan ikkunaa.

Tietenkin työhuone muuttui sisustustavarahalliksi, josta lähdimme etsimään koristeita. Ne olivat enimmäkseen kaakeleita ja olipa siellä keraaminen seinästä ulosvedettävä työtaso, joka oli rakennettu vähän hutiloiden tiilistä. Sen tyyppinimi oli "Tampere". Hallin lattia oli kasattu sekin kaakeleista, joiden välissä loiskui sadevesi. Meidän piti varoa askeleitamme, ettemme olisi liukastuneet ja kaatuneet siellä täällä lattialla olevien kohokuvien päälle.

Minä työnsin kevyitä taitettavia lastenrattaita ja M.H:lla oli kädet täynnä kasseja. Olimme nimittäin tehneet hallissa paljon ostoksia ja ne piti saada kaikki kulkemaan kerralla mukana. Saavuimme tavaroinemme eteläeurooppalaisen kaupungin torin laidalle ja takanamme tööttäsi pitkä jono vanhoja Citroên-takseja. Siirryimme sivuun ja huomasimme torin toisella puolella olevan kummun, jonka laelle hinatusta asuntovaunusta suihkusi tummanpuhuva savupatsas. Tiesin että se liittyi paikalliseen tapaan grillata. M.H:lle kerroin, että vaunussa on suihkuturbiini. Ehdotin että menisimme hakemaan sieltä ruokaa.

Kummulle oli kuitenkin tavattoman vaikea päästä, sillä sen rinne olikin maavallin ja lähes romahtaneen hökkelin välimuoto. Kokeilin kiivetä huteria tikkaita, mutta ne eivät olisi kestäneet. M.H. kokeili viereisiä tikkaita ja pääsikin puskemaan lehtikatteen läpi. Kysyin saako hän otettua lastenrattaat ja muutkin tavarat mukaansa, mutta ne eivät kuulemma olisi mahtuneet aukosta läpi. M.H. eteni kummun kylkeä ja keikutteli kovin poikamaista varttaan ja heilutti vaaleita hiuksiaan. Hetken ajan kummastelin asiaa, mutta sitten käännyin katsomaan omaisuuttamme, jonka piti olla suurin piirtein jalkojemme juuressa, mutta jäljellä olikin vain kahden VHS-kasetin sellofaanikääreet ja tyhjä muovikassi. Huudahdin "What the fuck!", johon lähellä seissyt suomalainen turistimies vastasi "Tex-mexit veivät" ja kohautti olkiaan. Hän pyrähti sattumalta parin kymmenen metrin päähän tulleen A.H:n luokse ja viittoili suuntaani. Vilkutin takaisin ja huidoin A.H:a luokseni, sillä minulla oli kiire M.H:n perään - vaikka hänen nimensä ei enää ollutkaan M.H.. A.H. ja M tulivat viereeni ja kehuivat tulleensa tänne Thaimaahan mennäkseen kihloihin. Olin liian hätäännyksissäni, etten suuremmin onnitellut heitä, vaan lähdin kapuamaan kummulle. Se olikin jonkin loistonsa päivät jo nähneen hotellin aula enkä enää muistanut mistä ovesta piti mennä.