Koluan kesken koulupäivän rakennusta, joka on yhdistelmä Pohjois-Porin yläastetta ja Uudenmaantien koulutaloa. En tiedä mitä haen, mutta ajaudun yläkerroksen perälle sumppuun, jossa on joskus ollut ehkä ihan menestyväkin pikkubaari, mutta joka on nyt muuttunut unohtuneeksi räkäläksi. Likaisten ikkunoiden äärellä on pieni korkeiden pöytien muodostama loosi, jonka eteen änkeän (aivan ikkunoihin kiinni), mutta siellä istuukin jo joku epäsiisti syrjäytynyt äijä. Pelästyn vähän ja lähden pois.

Haluaisin mennä portaita alas, mutta koko portaikko suorastaan kohisee vettä. Ihmettelen syytä tähän ja huomaan, että käytävälle viritetylle narulle on ripustettu kuivumaan varmaan satoja litimärkiä farkkuja. Päätän mennä toista portaikkoa, mutta matkalla minut pysäyttää haalareihin pukeutunut kovaääninen ja karkeakäytöksinen mies. Hän haluaa tietää, missä eräs opettaja on. Sanon etten voi tietää tarkasti, mutta sen sijaan tiedän missä opettajanhuone on. Mahtaisiko se riittää?

Mies kertoo tulleensa hakemaan erästä hämeenlinnalaista opiskelijapoikaa (ei ilmeisesti missään hyvässä mielessä) ja kiroilee jatkuvasti. Hän kantaa mukanaan neliömetrin kokoista peltilevyä, jota hän heilauttaa näyttääkseen, mitä sillä tekee, kun löytää kohteensa. Levy osuu jalkaterääni ja viiltää sukan läpi jalan isoja verisuonia poikki. Veri pulpahtelee kipristävän kivun saattelemana lattialle ja tivaan äijältä syytä käytökseen. Hän vinkkaa silmää ja sanoo kuin salaliittolainen, että "opintosuunnitelmat".