Yritin kovasti tavoittaa Laviasta lähtenyttä porukkaa, joka kuitenkin ehti kadota vanhan puutalon huonesokkeloihin. Se oli kuin eläkeläisten kommuuni, jossa jokaisesta ovesta kurkisteltiin tulijaa uteliaasti. Kyselin kaikilta vastaantulevilta ihmisiltä näitä lavialaisia ja varsinkin erästä hahmoa, jonka takia olin jotenkin huolissani. Joku sukulaisrouvani ja mummuni osoitti minut portaikkoon, johon mentiin pienen ikkunaseinäisen tuulikaapin kautta. Epäilin että on virheliike mennä portaita yläkertaan ja ilmeisesti siskoni sanoikin, että pääsen kyllä sisään yläkerran huoneisiin, mutta en enää pois. Jokin estäisi paluuni yhtä lailla kuin pelotti muita. Päätin silti mennä.

Nousin portaat ja tulin pieneen kamariin. Siellä oli aavemaisen vanha ihmishahmo selin oveen ja kun hän kääntyi, hän paljastui mummuni äidiksi. Kävi ilmi, että olin kuin jossain seikkailukertomuksessa käynyt kamarissa ennenkin ja löytänyt isomummun salaisuuden, mutta en ollut kertonut sitä kenellekään. Halasimme kuin salaliittolaiset ja menimme peremmälle. Siellä oli iso huone, melkein sali ja se kadonnut lavialainen, joka oli myöhäisteini-ikäinen tyttö. Hän roikkui valjaissa ikkunan ulkopuolella ja potki vauhtia teräskaiteesta. Hänellä oli kädessään mutkikkaan muotoinen antiikkiase, jonka käyttötaidosta hän oli suorastaan leuhka. Kerroin ettei kyseessä ole kivääri, vaan pistooli. Korjasin vielä, että revolverihan se on (vaikka kyseessä olikin hanapistooli). Hän ei korjauksestani oikein sanottavammin pitänyt vaan rupesi ammuskelemaan ympäriinsä ja itseäänkin käteen, mutta osumat ainoastaan vähän nipistelivät, jos sitäkään.

Teinityttö hoiti pientä lastaan verisellä kädellä ja yhtä aikaa yritti saada pölyä harjattua matosta. Hän ei olisi halunnut apuani, mutta tartuin silti lattialastaan ja hinkkasin mattoa vimmatusti. Pölyä liiskaantui mattoon värikkääksi piirroshahmoksi, mutta suurin osa pälystä paakkuuntui harmaaksi makkaraksi. Pölyä tuli jatkuvasti valtavalla nopeudella avoimesta ikkunasta ja siivoustyö vaikutti ehdottoman turhalta. Ajattelin ettei maailma kestä tällaista pölymäärää, vaan hukkuu siihen ihan pian.