Ojensin lapsuudenkodin keittiössä (ilmeisesti) ex-tyttöystävälleni jonkin pienen esineen, mutta hän pudotti sen vahingossa lattialle. Vähän aikaa kurkoteltuaan hän nosti tuolinjalan vierestä Messerschmitt Bf 110:n kuomun - tietysti mittakaavassa 1/48. Olin näemmä jo vähän maalaillut sen kehyksiä ja ihmettelin, miksen ollut huomannut sen katoamista. Seinä selkämme takana oli luontevasti muuttunut pihojen väliseksi orapihlaja-aidaksi, jonka oksakruunun päällä lojui kokonainen saman mittakaavan kaksimoottorinen pommikone. Yritin tunnistaa sitä, mutta se muutteli muotoaan häiritsevästi.

Aidan viereen oli jäänyt hylly, jolta löysin lisää pienoismalleja ja olipa siellä yksi itse pahvista tehtykin auto, joskin keskeneräiseksi jääneenä. Olin näemmä mallintanut sen sisäisiä rakenteita isoilla tulitikkuaskeilla ja tasoitekittiin olin painallut kuvioita haarukalla. Pienuudestaan huolimatta mahduimme sen alle aika hyvin.

Hyllyä ja sillä lojuvia laukkuja tonkiessamme löysimme alumiinifolioon käärittyjä grilliruokia, joista osa oli jopa vuoden vanhoja. Niistä tihkui väritöntä, mutta löyhkäävää lientä. Kuvottavista yllätyksistä piti päästä eroon, mutta siinä vaiheessa ex:llä alkoi jokin luento, siellä olimmehan nyt tietysti hänen oppilaitoksensa pihassa. Päätimme että vien biojätteet luennon aikana johonkin sopivaan keräyspisteeseen ja menemme sitten yhdessä syömään.

Lähdin siis kysymään oppilaitoksen neuvonnasta lounastarjontaa. Paikalla oli ruuhkaa, joten tiskin takaa näytettiin vain kassakoneen monitoria, jossa vilkkuva APU-sana kertoi kuulemma padoissa kiehuvan hevosenlihaa. Juoksin heti ex:n perään, joka kuitenkin jo kirmasi luennolleen hämärästi tutulta vaikuttavan koulukompleksin sisäpihalla. Olin tuntevinani paikan, mutta ilmansuunnat heittelehtivät päässäni ja pelkäsin eksyväni. Sitten isäni sattui paikalle, taputti olkaani ja kysyi tapansa mukaisesti hyvinkin hämärästi, olinko Mikkolan isännän poika. Sain sellaisen käsityksen, että näinkin hankala kiertoilmaisu oli tarkoitettu esipuheeksi. Sitten hän jo onnittelikin minua sanoen, että harva meidän suvusta on saanut italialaisesta lonkkaharjoituksesta täydet pisteet.