Olin jostain syystä vanhan sairaalan vuodeosaston huoneessa yrittämässä syömistä tyhjältä lautaselta. Ehkä unen alussa oli tapahtunut jotain asiaan vaikuttavaa, mutta se on jo unohtunut. Koska ruokaa ei ollut, ajattelin lähteä sitä hakemaan, mutta huoneeni ovi olikin lukittu ulkopuolelta. Kaikki ei siis ollutkaan hyvin. Menin ikkunan ääreen katsomaan ulos ja näin kokonaan mustiin pukeutuneita sissejä, jotka valmistautuivat teloittamaan parkkipaikalle kerättyä porukkaa. Pian laukauksia kajahtelikin, mutta kehenkään ei sattunut ja sissit lähtivät marssimaan kohti sairaalan pääovea ihan huoneeni vieressä.

Ikkuna on jostain syystä jätetty lukitsematta, joten pääsin livahtamaan kapealle ikkunalaudalle seisomaan. Onneksi sissit katosivat juuri sopivasti sisään. Otin seinässä törröttävästi saranatapista tukea ja heilautin itseni naapurihuoneen ikkunalle. Sitäkään ei ollut onneksi lukittu ja pääsin sitä kautta turvaan. Pahaksi onneksi oman huoneeni ikkunasta kurkisti joku henkilökunnan jäsen ja ehti nähdä pakoni. Juoksin äkkiä käytävään ja takaisin huoneeseeni estämään henkilökunnan hälyttämisen; siellä olikin vain joku toinen potilas, itkuinen nainen sairaalavaatteissa. Keräsin rohkeuteni ja kerroin meidän kyllä pääsevän karkuun, kunhan lähdemme heti.

Suunnitelmaan kuului yöllinen tunkeutuminen tuntemattoman perheen makuuhuoneeseen. Rouva heräsi, kun seisoimme sängyn vieressä ja alkoi vikistä pelokkaasti. Rauhoittelin häntä sanomalla, että valitettavasti meidän pitää heti tarkistaa kylpyhuoneen vesieristys ja olin tietysti kovin pahoillani myöhäisestä ajankohdasta. Menin kylpyhuoneeseen muka tutkimaan tilannetta ja muodon vuoksi päätin pisata lorottaa vaaleansiniseen muovipottaan vaikuttaakseni autenttiselta korjaajalta. Pakokumppanini oli muuttunut juohevasti Pertti Sveholmiksi, joka tunki naapurihuoneessa irtaimistoa takkinsa taskuihin. Seinään ilmestyneestä reiästä hän kiskoi vielä mukaansa kylppärin nurkkaan nojanneen pahviputken ja virnisteli ovelasti. Itse änkesin punaisen päällystakkini päälle naulakosta beigen tekonahkatakin hämätäkseni takaa-ajajia.

Huoneistossa oli kaksi ulko-ovea ihan vierekkäin. Jotenkin niistä ulospääseminen oli tavattoman hankalaa ja asunnon isäntä ehti makuuhuoneesta eteisaulaan tenttaamaan varsinaista syytäni vierailuun. Nyt hän oli vuorostaan Pertti Sveholm, jota kelvottoman huonot selitykseni eivät vakuuttaneet. Yritin estellä häntä kourallisella varastamiani pumpulipuikkoja, mutta lähdin sitten kiivaasti juoksemaan talon rappukäytävään. Sveholm seurasi minua taloyhtiön pihaan, jossa muutuin Vesa Vierikoksi, jota pystyin kuitenkin katselemaan myös omana itsenäni. Vierikko oli jostain löytänyt lautasellisen grilliruokaa ja naposteli sitä varsin tyytyväisenä. Ajattelin että tämä menee nyt niin sekavaksi, että on parempi herätä.