Olin pienen porukan kanssa viettämässä pariviikkoista lomaa jollain ulkosaariston majakkasaarella. Sen verran iso se oli, että turisteja varten siellä pidettiin puotia ja sinne minäkin menin asioimaan. Loppujen lopuksi valikoima oli niin kattava, että siellä oli jopa pienoismalleja ja vielä eksoottisissa mittakaavoissa. Mietin miten voisin perustella pienoismallien lisäämistä ostoksiini, sillä takuuvarmasti ostaisin ainakin muutaman.

Vaikka olinkin juuri kaupassa, minun piti mennä sinne edelleen. Kahlasin kilometritolkulla lumessa vailla kenkiä ja tulin pienten pikateiden risteykseen. Tiesin että siitä olisi vielä varmaankin kymmenen kilometriä kyläkaupalle. Se tuntui masentavalta. Sitten huomasin ensinnäkin, että risteyksessä oli sittenkin kauppa, mutta se oli jo suljettu ja että lompakko ei ollut taskussani. Ei auttanut kuin lähteä paluumatkalle.

Ohitin pienen turistiryhmän otsalamppuni valossa. Oli näet tullut jo pimeää ja lumi peitti polut. Pääsin sukkasillani jonkinlaisen punatiilistä rakennetun kylpylän vierustalle, kun tajusin, että se ei ollut se, jossa porukkani öitsi. Olin siis tullut väärään paikkaan, joten ehkä majapaikkoja olikin kahden sijasta kolme. Seurasin vierasta seuruetta, joka eteni kylpylältä alamäkeen. Ohitsemme kaahasi auto, joutui pieneen lumiliirtoon ja katosi pian pimeyteen ja lumisateeseen. Ympäristön valo alkoi kadota kokonaan ja lyöttäydyin tiiviisti seurueeseen. Kohta kuljimme kapeaa käytävää, jossa oli suljettuja ovia, kuin laivan hyttejä. Viimeiseen, ikkunattomaan huoneeseen ennen käytävän päättymistä menivät seurueeni eli kaksi nuorta miestä ja joku heillekin tuntematon poika. Tungin itseni huoneeseen ja kysyin heiltä neuvoa löytääkseni oman majapaikkani, mutta turhaan. Kurkkasin vielä käytävään, mutta siellä oli enää vain henkilökunnan lukittu ovi ja toinen, joka oli vain 15 senttiä leveä. Miehet taas kysyivät vaisulta pojalta, haluaisiko hän jäädä hyttiin. Poika nyökkäsi ja minä parahdin, että olisin voinut ihan hyvin jäädä ylimälle punkalle kolmikerroksiseen sänkyyn. Toinen nuorista miehistä ehdotti, että levittäisi minulle patjan kapean huoneen lattialle. Se oli pelastus.