Porin viidennessä kaupunginosassa eli Viikkarissa sijaitsi mummulani, joka kuitenkin oli aika tavalla samankaltainen Lavian kirkonkylällä olleen Kuusisen kanssa. Se oli rakennettu pienen kukkulan laelle ja siinä oli matala torni. Seinät oli sisältä rapattu ja sen jälkeen maalattu kermanvalkoisiksi. Ikkunoista tulevassa valossa näki selvästi, kuinka maali oli ehtinyt hioutua kiiltäväksi kymmenien vuosien saatossa. Sisäkattoihin oli liimattu ruskeaa kokolattiamattoa lämpö- tai äänieristeeksi.

Talossa oli joskus ollut minullekin tuttuja vuokralaisia, mutta he olivat muuttaneet hiljattain pois. Huoneissa pyöri sukulaisiani siivoamassa paikkoja ja olivat ehdottomasti samaa mieltä, kun ihastelin tornia ja kerroin sen muistuttavan Muumitaloa tai majakkaa ulkomerellä. Kierreportaikko kiersi tornin ylimpään kerrokseen asti ja huomasin ilokseni, että oli olemassa toisetkin portaat - kapeammat ja hyvin harvoin käytetyt. Ne lähtivät alakerran keittiön puuhellan takaa.

Isäni huikkasi jostain alakerrasta, että hän käyttää ns. kiinteän ulkomuodon ulosteesta nimitystä sakka, kun siskoni taas oli sitä mieltä, että osuvampi sana on sohjo. En jäänyt kiistelemään asiasta, vaan kysyin ylintä huonetta siivoavalta äidiltäni, oliko talossa vielä vuokralaisia. Hän kuuli kysymykseni totaalisen väärin ja riensi hakemaan yläkaapista jostain sanoen, että totta kai talossa on jäljellä Leijonaviinaa.