Minut oli työllistetty rakennustyömaalle yleisapulaiseksi. Parissa vuodessa tyhjälle tontille oli pystytetty uskomattoman kokoinen halli, jonka toista puolta suojasi kaariholvi ja toista, matalampaa, tasakatto. Olin seurannut hallin kohoamista viereiseltä tontilta, jolla asuin vuokralla. En ollut kuitenkaan käsittänyt rakennuksen valtavaa kokoa ja nyt kun koko raksaporukka piti kovan tuulen takia taukoa, katselin kattoa istuessani likaiselle jakkaralle lepuuttamaan selkääni.

Katto oli niin korkealla, että yksittäisiksi paneeleiksi luulemani laatat paljastuivatkin etäisyyden ja perspektiivin tajuttuani sisäkattoon muuratuiksi tiilikokonaisuuksiksi. Ne olivat niin korkealla, että välissä oleva ilma sai ne sinertämään.

Hallin lämpöeristyksestä huolehtivan aliurakointifirman toimitusjohtaja piti yllä kovaa tahtia kuljettaessaan villapaaleja kohteeseen. Hän heitteli niitä varsin osaavasti paikoilleen lattiassa oleviin koloihin ja katosi pian jättimäisen rakennelman etäisyyteen. Itse lähdin lounaalle, vaikka tiesin tulokkaan ominaisuudessa tarvitsevani opiskelijakortin ruokalan kassalla.

Lounasta ei ollut vielä katettu, joten menin kysymään henkilökunnalta neuvoa opiskelijakorttiasiassa. He eivät tuntuneet ymmärtävän ongelmaani. Yritin sitten hiukan vaikeasti kertoa, että yhtä hyvin ajokortista voisi lukulaitteella piipata henkilötunnukseni. Ei auttanut. Sekavasta selostuksesta tein yhteenvedon: Eli nyt pitää neuvojenne perusteella hakea jostain jossain vaiheessa jotain?. Tädit nyökyttelivät innokkaasti.

Mikä siinä auttoi muu kuin lähteä etsimään infopistettä. Tuntemattomassa oppilaitoksessa se oli haasteellista varsinkin, kun koulujen alettua käytävät olivat täynnä muitakin epätietoisia. Työnnyin portaikoon, josta näin kaverini P.K:n jonkun tuntemattoman naisihmisen seurassa. En tohtinut enkä ehtinytkään mennä tervehtimään, vaan riensin alas portaita. P.K. kuitenkin huomasin minut ja moikkasi kuuluvasti ja ihmetteli miten olinkaan palannut Turkuun. Käännyin takaisin tutkiakseni kerroskarttaa portaiden yläpäässä, mutta askelmien harppominen oli niin raskasta, että heräsin.