Opiskelut olivat alkamassa ja oli infopäivä. Olin itse töissä, mutten erottunut ikäni puolesta opiskelijoista. Olin sullonut selkäreppuuni sandaalit, etteivät jalat kuumene. Kiertelin käytävillä ja luokissa ja ihmettelin kovaa tohinaa. Kaiuttimista kuului jatkuvasti opettajien infoiskuja. Sitten kuulutettiin pieni tauko ja päätin mennä ulos jäähdyttelemään. Olin istunut hetken penkillä jonkinlaisella parvella ja vieressä huomasin istuvan entisen työkaverini K.K:n. Hän harmitteli erään luokan ovessa olevan "luvitusvivun" pituutta; se ei kuulemma ollut laillinen. Kysyin lähteekö hän ulos kanssani, mutta kuulemma ei. Rupesin kaivelemaan repusta sandaalien tilalle kenkiä, mutta kylläpäs se olikin täynnä roinaa. Siellä oli mm. puoliksi koottuja pienoismalleja, irti leikattuja pienoismallilaatikoiden kansia, suurennuslasilla varustettu juotosteline, sateenvarjo ja kirjoja. Kenkiä ei vain meinannut löytyä. Sen sijaan repun lisäksi huomasin kantavani mukanani myös putkikassia ja pian reppukin muuttui sellaiseksi. Se oli jotenkin luonnollista, sillä tiesin niin käyvän usein unissa. Koulun rehtori, jota "esitti" Pekka Valkeejärvi, tuli osoittamaan kassista pilkistävää nuuskarasianippua ja sanoi, että noiden kanssa pitää sitten syödä keitettyä purjosipulia. Hänen mielestään se oli hyvä vitsi, mutta tarkoitti samalla, että nuuskan käyttö oli koulussa kielletty, ja että purjo toimisi karkotteena. Huusin kuitenkin metelin yli hänelle, että kyllä purjo minulle maistuu. Hän ei kuullut kunnolla, vaan huusi takaisin ja kulki yhä kauemmas. Minä puolestani huusin vielä kovempaa. Siitä ei loppujen lopuksi tullut mitään.

Huutamista seurannut kaveripari osoitti suosiotaan näinkin pienestä kapinoinnista auktoriteettia vastaan. Toinen näistä kahdesta, Ari nimeltään, oli selvästikin johtajatyyppi. Hänellä oli kasvoissaan pitkä arpi, pitkä tukka ja punkkarimaiset asusteet. Hän vaikutti välinpitämättömältä, mutta palautti Leathermanini, joka oli rehtorin kanssa käydyn väittelyn aikana jotenkin joutunut hänelle. Se oli kuitenkin väärää mallia. Hihkaisin asiasta kuin uudelle salaliittolaiselle ja hän hymähti ottaessaan oman Leathermaninsa kädestäni. Yhtäkkiä hän heilautti kättään ja tökkäsin minun Leathermanin kärjen vaaleanharmaan hupparini kauluksesta läpi niin, että sen terä oli leukani kohdalla. En suorastaan pelästynyt, mutta toivoin ettei se sitten myöskään näyttänyt siltä. Ari sujautti veitseksi muuttuneet monitoimityökalunsa vyötuppeen ja näytti samalla jotain kummallista mikropuukkoa, joka esti veistä putoamasta vahingossa. Itse ajattelin pistää paremmaksi ja tein tökkäsin leikilläni ilmaan T-kirjaimen muotoisella Torx-ruuvarilla. Se ei tehnyt juurikaan vaikutusta. Arin ympärille oli kertynyt huomaamattani suuri hännystelijöiden lauma ja eräs aneemisen ja suorastaan narkoottisen oloinen tyttö narisi ylistyspuhettaan joukon johtajalle. Taaskaan hän ei pahemmin reagoinut. Huomasin M.H:n käytävänmutkassa ja huikkasin hänelle meneväni jo autolle. Päästyäni ulko-ovelle käännyin katsomaan taakseni, mutta en nähnyt M.H:a enää missään. Palasin takaisin ja törmäsin M.H:een (joka unessa oli M.H:n sisko), mutta hän vain kohautti harteitaan ja sanoi M.H:n menneen sairaalaan pienen haavan takia. Ihmettelin välinpitämätöntä suhtautumista asiaan ja lähdin taas kohti ulko-ovea. Samassa takaani niskaani tarttui joku Arin hännystelijöistä ja nosti eteeni pitkän taittuveitsen. Tartuin hänen ranteeseena ja yritin melko tehottomasti työntää veitsen terän käytävän seinähyllyllä olevien kirjojen väliin. Ahdistelijani kumppani lähestyi edestäpäin ja kertoi Arin sanoneen, etten tee mitään harkitsematonta. Olin samaa mieltä. Sitten kaikkien kasvot muuttuivat epäselviksi, mutta en viitsinyt tarkentaa katsettani, sillä tiesin olevani heräämäisilläni.