Työporukalle oli järjestetty illanviettoa nuhruisessa ja pienessä peliluolassa. Käytössä oli pajazzoja, lauta- ja kolikkopelejä. Hämärissä huoneissa hääri ihmisiä jotenkin hätääntyneen oloisina, livautteli kolikoita erilaisiin koneisiin ja siirtyi pian seuraavan kimppuun. Eräs työkaveri esitteli kymmenpennistä, josta puuttui pala ja kertoi sen olevan erityisen arvokas. Ei ehkä nimellisesti, mutta keräilyharvinaisuutena. Sellaisia syntyi aina joskus, kun tietty peli leikkasi segmentin putoavasta lantista. Enpä pahemmin kiinnostunut asiasta, vaan lähdin ulos ja päädyin oudosti työpaikan eteen kadunvarteen. Kadun toisella puolella oli katettu työmaakäytävä, jonka ahtauteen virtasi naapuritalosta jalankulkijoita. Päätin etten tunge mukaan, vaan lähden etenemään autokaistalla kuin lisko.

Matelin mahallani ja potkin jaloillani kadun peittävää lumituhrua. Käännyin oikealle ja päädyin yhdelle Porin vilkkaimmista väylistä - joka nyt oli kuitenkin täysin autio. Katulamput hohkasivat keltaisina öisessä kaupungissa ja minä yritin kiihdyttää vauhtiani. Lumi antoi periksi eikä yhä kiivaammaksi muuttuva potkiminen auttanut yhtään. Viimein nopeus alkoi kasvaa, kun tajusin kauhoa käsilläni kuin lintu. Sitten jo irtauduin maasta, ensin vain kymmenen sentin korkeudelle, mutta sitten vähitellen yhä ylemmäs. Saavutin ison liikenneympyrän ja tiesin joutuvani onnettomuuteen, jos en pääse kunnolla ilmaan. Riuhtaisin kaikilla raajoilla oikein rajusti ja onnekseni liuuin risteyksen ja samalla mökinpihan yli. Pystyin joten kuten liitelemään rajapuiden välistä ja ajattelin, että näin tämä tosiaan onkin parasta tehdä.

Tiesin näkeväni unta, mutta pidin sitä silti toisarvoisena huomiona. Lensin puiden yli lapsuudenkotini pihan ylle, räpistelin hetken ja valahdin väsyneenä laatoitetun käytävän vieressä kasvavaan koristepensaaseen poski edellä. Se oli selvästi lentourani loppu. Kierähdin laatoille makaamaan ja näin äitini heiluttavan keittiönikkunassa. Heilutin takaisin ja me molemmat nauroimme. Sitten iski suunnaton suru, koska olin tehnyt niin pitkän loikan ajassa ja paikassa. Pystyin lentämään menneisyyteen vain yhden kerran ja sen käsittämisen aiheuttamaan ahdistukseen heräsin.