Lapsuudenkodin yhteydessä olevan yksiön asukkaat olivat viimeinkin muuttaneet pois. Odotettavissa oli koko talon tyhjentäminen ja yhden aikakauden päättyminen. Olin ikään kuin perimässä kiinteistönomistajan arvonimeä ja nyt pääsin lopulta tarkastelemaan koko rakennusta uudesta näkökulmasta. Eniten jännitti yksiö ja sen salaisuudet.

Pölyisessä nurkassa oli ovi, jota en ollut koskaan avannut. Sen saranat sihisivät avattaessa ja takaa paljastui vanha reletaulu, jonka kytkennät olivat toimineet koko talon iän vaivattomasti ja unohtuneina omaan äänettömään soppeensa. Releillä saattoi pelata erästä peliä, jossa pienen kylän asukkaat viskoivat katapultilla isoa nuolta kohti vihollisia. Sitten tuli kaverini P.K., joka näytti miten katapultti viritetään kunnolla ja nuolella osutaan tuolilla kipittävään muurahaiseen. Nuoli ilmeisesti osui, mutta muurahainen putosi lattialle enkä erottanut sitä räsymaton kuvioista. Kurkkasin vielä varmuuden vuoksi roskakoriin, josta ensin luulin löytäneeni hakemani, mutta se olikin ensin hämähäkki ja sitten skorpioni. Se piti kiireesti hävittää!

Kaappasin roskiksen kainalooni ja komerosta sytytysnestepullon. Lähdimme siskoni ja hänen miehensä kanssa etsimään sopivaa polttopaikkaa. Reitti kulki jotenkin Tampereelta vaikuttavan kaupungin läpi virtaavan joen yli. Silta oli kapea ja siinä oli mielipuolisen hankalasti maalattuja kaistoja. Ne sulautuivat välillä yhteen ja haarautuivat sitten ilman syytä. Toiselle rannalle päästyämme vastassa oli poliisi, joka pysäytti kaikki puhallusratsiaansa. Hän oli pelottava ilmestys ja hänestä kuiskuteltiin selän takan. Puhalsin irtonaiseen pilliin ja poliisi virnisti pahaenteisesti. Hän viittasi polkupyörääni, jolla nyt olin liikkeellä, mutta päätin etten jää paikalle hetkeksikään. Polkaisin pyörän vauhtiin ja sujahdin puiston kansoittaneen väen joukkoon.

Tungos johtui jostain merkkipäivästä, jolloin juhlittiin Putinia. Nauroin kömpelölle henkilökultille ja marssimusiikille. Sitten polttamatta jäänyt skorpioni riistäytyi valloilleen ja alkoi kaataa kaduilla jonottavia jenkkejä. Heitä lakosi kuin heinää tappavan myrkyn vaikutuksesta. Tästä alkoi pelin viimeinen vaihe, jossa skorpioni paljastui nerokkaaksi agentiksi, jonka saattoi saada kiinni vain eräs ninjamainen palkkasoturi. Hänen piti varoa agentin kantapäässä olevaa myrkkypistintä. Taistelupari eteni teollisuushallin käytäviä, kunnes agentti saatiin kiipeämään verkkomaista seinää pitkin ja vahingossa pistämään itseään. Seinä kaatui ja pistin jää lattiaan jumiin. Ninja kertoi vielä joskus ratkaisevansa miten piikki saadaan turvallisesti irti.