Television ajankohtaisohjelmassa käsiteltiin venäläistä yritystä, jonka logo oli hauskasti laadittu niin, että sen kyrillisistä aakkosmerkeistä muodostui toinen sana kun sitä katselitiin peilikuvana. Itse asiassa logon luonne muuttui kokonaan toiseksi ja yritys käyttikin ilmiötä hyväkseen tuodessaan markkinoille kahdenlaisia tuotteita. Logo näytettiin ensin oikein päin ja sitten heijastuneena naapuriliikehuoneiston ikkunasta. Huoneiston katutasossa oli pieni marketti, jossa myytiin automaateissa tämän venäläisyrityksen Fruktamer-nimisiä mehutölkkejä. Automaatit olivat peräisin 80-luvulta, mutta sitä aikakautta unessa elettiinkin.

Yhtäkkiä kauppias - eli näyttelijä Risto Salmi - tuli kassoille kailottamaan, että Fruktamereissa on havaittu jokin valmistusvirhe ja sen takia kaupassa olevat asiakkaat voivat valita ilmaiseksi minkä tahansa tuotteen, kunhan hinta on suurin piirtein sama kuin yhdellä Fruktamer-tölkillä. Itse menin heti juustohyllylle ja rupesin tinkaamaan isoa homejuustomöhkälettä epäillen kuitenkin, että se on liian kallis. Kauppias vahvisti epäilykseni.

Istuin siis marketin väljemmässä vihannesosastossa olevan tietokoneen ääreen ja piilotin monitorin tahattomalla näppäinyhdistelmällä. Seuraava yhdistelmä kadotti näppäimistönkin, vaikka tunsin sen vielä sormenpäilläni. Rupesin kokeilemaan muita yhdistelmiä palauttaakseni hallinnan, mutta aloin pelätä epäonnistumista, sillä monitori saattoi olla piilossa missä tahansa takahuoneen kirjoituspöydän uumenissa. Taustalla Risto Salmi kertoi nauraen, että osaisi kahvinkeittoon tarvittavan näppäinyhdistelmän vaikka unissaan.

Osastolla aloitettiin saman tien outo kurssitus, jossa asiakkailta kyseltiin miltä iho haisee. Eräs nuori sälli nousi rivakasti seisomaan ja kertoi ylpeänä ja uhmakkaana, että kuului siihen sukupolveen, jonka iho ei haise miltään. Sen sijaan kaverini J.K. todisti uhmakkaana ihonsa haisevan maidolta. Tämä näkymän päälle tulostui idean kaavakuva, joka koostui kerroksellisesti lankapuhelimen valintakiekosta ja näppäimistä. Taustalla soi pirteä tunnusmusiikki, josta tiesin unen olevan lopussa.