Kiertelin mökin pihalla jonkinlainen selluloosakääre kaulahuivina. Se piti polttaa, mutta vanhan mökin oven edustan nuotiopaikalla oli pelkkä kivistä tehty vesiallas. Varsinaiselle grillipaikalle olin kasannut polttopuita, joiden kanssa Ronsu leikki. Uutta mökkiä ei edelleenkään ollut olemassa.

Lähdin sitten katsomaan laiturille. Polun varressa oli vielä lunta, vaikka kevät oli kääntymässä kesäksi. Puhdistin käteni lumella ja vilkaisin samalla Nokarin suuntaan. Jostain syystä huomasin vasta nyt ensimmäistä kertaa pieniä saaria kaislikossa. Edempänä vuonomainen maisema oli sekin luminen ja niin kaunis, että hihkuin innosta ja viskoin lumipalloja kauas alhaalla kimmeltävään vuonoon. Samalla huomasin kuinka yllättävän jyrkän maalaiturin rinnettä kulki työporukka dynamiittilaatikko mukanaan. Heidän tehtävänään oli räjäyttää kalliota uusien kerrostalojen tieltä. Laiturin päällä kiemurteleva polku oli kadonnut ja minun piti suorastaan maata soraharjanteen laella ollakseni vyörymättä alas veteen. Vilkaisin olkani yli ja huomasin ränsistyneitä kerrostaloja aivan laituriharjanteen ja Nokarin erottavan salmen vastarannalla. Niiden takana erottui vielä omakotitalo, joka muistutti suuresti lapsuudenkotiani. Päätin näyttää sen K.V:lle.

Harjanteen toisella puolella räjäytysporukan ykkösäijä katkaisi puukolla sytytysjohdot ja samalla koko tienoo tutisi räjähdyksen voimasta. Ajattelin että pakko tästä on vaikka kontata takaisin pihaan, ettei tämäkin uni pääty noloon jämähtämiseen paikoilleen, mutta niin se vain päättyi.