Jollain maalaispaikkakunnalla tuli kummallista rähinää tuntemattomien ihmisten kanssa. Olin liikkeellä M.H:n kanssa ja vastassa oli joku pariskunta ja heidän kaverinsa. Taisin jopa potkaista tuota jannua hänen härnättyään minua, ja tietysti hän suuttui ja lähti ajamaan meitä takaa pajukkoisessa maastossa. Pariskunta seurasi perässä. Meidät piiritettiin ja odotettavissa oli piinallisia hetkiä. Sitten kiusaaja sanoi, että päästäisi meidät menemään, jos löytäisin jostain särkylääkettä.

Tajusin että olemme aivan veljeni mökin vieressä ja sisältä löytyisi varmaan jotain lunnaaksi kelpaavaa. Kerroin olevani varma, että voin toimittaa ihan mitä tahansa lääkkeitä, kunhan pääsen mökkiin sisään. Kiusaajat voivat tulla oville tarkkailemaan, etten karkaa. Tämä sopi heille. Mökki oli valtava kivinavetan ja huvilan yhdistelmä, ja sisäänkäyntejäkin oli ainakin kolme. Näytin ne kaikki erikseen ja lähdin sitten sisälle. Valitsemani sisäänkäynti oli ahdas ja tunkkainen, mutta siitä pääsi suoraan yläkertaan, joka oli täynnä pölyistä antiikkia. Peräseinällä oli lipasto, jossa tiesin veljeni säilyttävän lääkkeitään. Availlessani laatikoita huomasin, että seinässä oli reikä ja siitä näkyi vielä toinenkin huone. Silmänurkastani huomasin myös jonkun makaavan vieressäni olevalla sohvalla. Se oli kiusaajani, joka oli hiipinyt perässäni sisään. Kehotin häntä avaamaan nurkassa olevan lähes huomaamattoman kaksiosaisen oven ja hänkin hihkaisi innostuneesti. Seinän takana oli nimittäin kapea tila, jossa roikkui kymmeniä kristallikruunuja, unohdettuina ja tomun peittäminä. Veljenikään tuskin tiesi niistä.

Sitten M.H. tuli yläkertaan ja kertoi veljeni tulleen pihaan. Se sai kiusaajat liikeelle ja karkkuun. Veli nimittäin kiskoi pihaan puista kelkkaa, jonka päällä oli muuttokuorma. Se piti repiä kivikkoisen mäen yli ja sellainen näky oli liikaa heiveröisille tunkeutujille. Myöhemmin kuulin pariskunnan valitelleen, että heidän kaverinsa oli varastanut heiltä kaiken omaisuuden ja paenneen jonnekin. Maaseutupitäjässä kukaan ei piitannut.