Olin saanut työpaikan jonkinlaisesta hotellista, jossa vastasin tietoturvasta. Menin kysymään talonmieheltä mihin jokaisesta huoneesta lähtevä jäteputki päättyi ja hän näytti miten enimmäkseen herneistä koostuva jätemassa hulahti keittiön lattiaritilän läpi alimpaan kerrokseen. Olinkin aiemmin nähnyt siellä roskalaatikon, jota liikuteltiin pitkin käytävää. Talonmies lähti näyttämään muitakin paikkoja ja näin kierroksella vähän isommassa huoneessa räkkikaupalla verkkokytkimiä ja palvelimia. Ajattelin ylimielisesti esitellä tietämystäni laitteista ja kysyin milloin noin vanhentuneet koneet vaihdetaan uusiin.

Hotellissa majaili paljon epämääräistä sakkia, joka lähti valumaan takapihalla olevalle lasten leikkipaikalle. Menin mukana katsomaan, kuinka hotellin asukkaat pyörittivät lapsia ympärillään käsistä roikuttaen. Sitten eräs lapsi työnsi käteeni palavan hasis-sätkän, joka oli oikeastaan hatarasti kasassa pysyvä sanomalehtipaperista väännetty vino tötterö. Heitettyäni sätkän maahan lapsi alkoi käyttäytyi hyökkäävästi, joten lähdin pois.

Hotelli oli muuttunut pensionaatiksi, jonka kosteilla betoniportailla joku perheenäiti tuli kysymään neuvoa. Olin ilmeisesti aiemmin kehuskellut tietäväni paikkakunnan yrttikasveista lähes kaiken ja nyt piti sitten näyttää, miten asian laita on. Pensionaatti oli rakennettu rinteeseen ja mitä ylemmäs kukkulankylkeä katsoi, sitä vanhempia ja kauniimpia taloja näki. Niiden punaisilla peltikatoilla piti kasvaa persiljaa ja niinpä kiipesimme korkeimman talon katolle puolilahon kuistin rakenteita pitkin. Perheenäiti ja kaksi lasta ehtivät katonharjalle ennen minua ja alkoivat kysellä yrttien perään. Tajusin etten tiedä niistä mitään, joten aloin näytellä pahoinvoivaa. Tartuin katon mustuneisiin puuosiin, joista meni sormet läpi kevyesti työntämällä. Se ei luvannut hyvää alakiipeämisen suhteen, mutta jotenkin onnistuin pääsemään takaisin kuistille itseäni pahemmin kolhimatta.

Oli aika mennä kotiin, jossa K.V. oli huolesta itkuisena odotellut koko yön. Näytin miten olin rähjääntynyt matkallani ja kuinka vasemmasta käsivarrestani roikkuva verenpainemittarin mansetti oli enää pelkkä riekale. Samoin toisesta kengästäni puuttui puolet, vaikkei jalalle ollut käynyt mitenkään. K.V. huojentui selvästi ja vaikka oli vielä tohkeissaan, hän rupesi järjestelmään pyykkiä.

Paikalle tuli K.V:n vanhoja tuttuja, jotka olivat kaikki tunnettuja näyttelijöitä. He alkoivat nauraa repaleista olemustani, mutta hiljenivät esitellessäni verenpainemittarin jäänteitä. Kerroin että olin ajelehtinut sen varassa pitkin jokea, kun hait olivat iskeneet.