Olin ostanut uuden asunnon, joka muistutti hyvinkin läheisesti nykyistä. Esittelin huoneita kaveripariskunnalle ja huomasin samalla, etten itsekään tiennyt ihan kaikkea. Jotkut ovet tulivat täysinä yllätyksinä ja niiden takaa paljastui uusia huoneita, joissa en muistaakseni ollut käynyt ollenkaan. Lisää yllätyksiä oli kuitenkin tulossa.

N.V. ehdotti, että pesuhuoneen seinään voisi tehdä ikkunan. Kerroin ettei se ollut mahdollista, koska seinän takana oli pukuhuone. Lähdimme katsomaan sitä ja samalla tajusin, että kyseessä on vähän isommalle porukalle tarkoitettu tila. Pukuhuoneen seiniä kiersivät lukolliset pukukaapit ja olipa huoneen perällä vielä erillinen varastokoppi.

Sitten menimme katsomaan keittiötä, joita kerroin olevan itse asiassa kaksi. Tarkemmin ajatellessani muistin, että niitä onkin kolme; yläkerrassa oli vielä yksi. Sinne pääsi avarasta aulasta, josta näki lasiseinäiseen halliin. Olin näemmä ostanut käytöstä poistetun palvelutalon, sillä hallin takaseinällä oli jälleen yksi keittiö, ilmeisesti henkilökunnan omaan käyttöön tarkoitettu. Vieraita oli nyt jo sen verran paljon, että päätin lähteä ostamaan juotavaa koko porukalle ja kysyinkin siskon mielipidettä siiderimerkistä. Sillä ei kuulemma ollut väliä, kunhan nimi alkaa R:llä. Isäni puolestaan sanoi, että olutmerkillä ei ollut sitäkään väliä. Jotenkin hän istui itsensä vieressä, mutta se tuntui täysin luonnolliselta.

Henkilökuntakeittiön vieressä oli avohylly, josta pilkotti kaikkein suurin yllätys: Messerschmitt-pienoismallin laatikko. Se oli kuitenkin nähnyt sen verran palvelutaloelämää, että päädyt oli revitty irti ja sisällä oli vain tulitikkuaskin kokoinen lelulentokone, joka koostui kahdesta osasta. Liitin osat yhteen ja nippasin koneen liukumaan tiskipöydän pintaa pitkin. Osa vieraistani hurrasi koneen komealle liikeradalle.